Tämä blogiteksti aloittaa Hoitonurkka -sarjan, jossa kerromme hyödyllistä tietoa ja kokemuksen kautta opittuja vinkkejä puuhuonekalujen eliniän maksimoimiseen ja alkuperäisen ilmeen ylläpitoon.
Omistatko teaksenkin, palisanteripöydän, 60-luvun tammiset ruokapöydän tuolit tai jonkun muun pohjoismaisen iäkkään puuhuonekalun? Jos vastaus on kyllä, olet saletisti myös kiinnostunut pitämään rakkaasta mööpelistäsi hyvää huolta ja maksimoimaan sen eliniän. Puuhuonekalun ylläpitoon ei tarvita puusepän tutkintoa, vaan siihen pystyy ihan jokainen, kun perusasiat oikeiden käsittelyaineiden ja tekniikoiden valintaan ovat kunnossa. Voit käyttää tämän blogin vinkkejä myös vaikka itse nikkaroimasi puutuolin pintakäsittelyn valinnassa!
Miksi minun kannattaa olla kiinnostunut huonekaluni alkuperäisestä pintakäsittelyaineesta?
Puuhuonekalujen hoidon ja entisöinnin ensimmäinen askel on tuunnistaa tuotteessa alkuperäisesti käytetty pintakäsittelyaine. Tällä tarkoitamme sitä käsittelyainetta, jonka mööpeli on saanut pintaan valmistuksensa jälkeen viime vuosisadan puolivälissä.
Kun tiedät millä aineella huonekalusi on pintakäsitelty, osaat valita saman aineen ja sitä myötäilevän tekniikan myös huonekalun ylläpitoon ja entisöintiin. Toimimalla näin vaalit arvokkaan ja pitkän iän nähneen huonekalun alkuperäistä ilmettä ja säilytät oikeanlaisen värin ja pinnan. Pintakäsittelyaine vaikuttaa myös pelkästään huonekalusi puhdistusmetodeihin. Oletuksena tunnistamisessa on toki, että huonekalua ei ole välissä käsitelty väärillä aineilla.
Mitkä ovat eri vaihtoehdot pintakäsittelylle?
Viime vuosisadan puolivälissä valmistettujen pohjoismaisten puuhuonekalujen yleisimmät pintakäsittelytavat ovat:
- Lakat
- Selluloosalakka = Nitroselluloosalakka (yleisin pintakäsittelyaine)
- Sellakka
- Öljyäminen
- Saippuointi
Ainakin pohjoismaisista huonekaluista puhuttaessa yllä olevista neljästä eri käsittelytavasta yleisin on selluloosalakka. Tämä ei toki tarkoita sitä, että lakattua huonekalua ei olisi sen lisäksi myös öljytty. Sellakka on yllä esitetyistä vaihtoehdoista ainakin tanskalaisten 50- ja 60 -luvun huonekalujen osalta harvinaisin.
Pintakäsittely on myös makuasia
Paperinarutuoleistaan tunnetulta tanskalaiselta J.L. Møllerin -huonekaluverstaalta tuoleja ostava asiakas saa valita mööpelinsä pintakäsittelyksi joko lakkauksen, öljyämisen tai saippuoinnin. Tämä kuvaa hyvin sitä, että loppujen lopuksi pintakäsittelyssä on kyseessä vahvasti myös makuasiat. Toiset tykkäävät kiiltävämmästä pinnasta ja toiset taas luonnollisemmasta lopputuloksesta.
Jokaisessa tekniikassa on kuitenkin omat hyvät ja huonot puolensa, joista kerromme vähän lisää alla.
1. Selluloosalakka, eli nitroselluloosalakka
Toisin kuin moni saattaa luulla, selluloosalakka ja nitroselluloosalakka ovat vain eri nimityksiä samalle aineelle. Kyseessä on erittäin yleinen pohjoismaisten puuhuonekalujen pintakäsittelymateriaali, jota on käytetty varsinkin teakviilutetuissa huonekaluissa. Moni saattaa luulla, että pohjoismaiset 50- ja 60-luvun teakhuonekalut ovat pelkästään öljyttyjä, mutta yleensä varsinkin viilutetut tanskalaiset huonekalut ovat lakattuja.
+ Plussat
Lakkapinta kestää hyvin käyttöä, jolloin käsittely eli uudelleenlakkaaminen pitää tehdä harvemmin tai ei koskaan. Helppo pitää puhtaana, sillä lakatun pinnan rasvatahrat tms. eivät imeydy puuhun. Asiansa kunnolla osaava saattaa myös pystyä elvyyttämään selluloosalakatun pinnan.
– Miinukset
Selluloosalakka kellastuu hieman ja saattaa krakeloitua ajan myötä. Toisaalta, moni pitää krakeloitunutta ja kellastunutta puupintaa pelkästään kauniina patinana. Jos pintaan tulee esimerkiksi syviä naarmuja tai palojälkiä, on pinnan uudelleenkäsittely työlästä, sillä vanha lakkapinta pitää yleensä poistaa.
2. Sellakka
Sellakan tarina on mielenkiintoinen. Kyseessä on erityisesti Intiassa käytetty orgaaninen aine, jota Kaakkois-Aasian ja Intian itäisten osien metsissä asusteleva hyönteinen tuottaa munakoteloidensa suojaksi. Sen ominaisuudet ovat hyvin samanlaisia muovin kanssa, vaikka kyseessä onkin orgaaninen materiaali. Tunnetuin sellakasta valmistettu tuote on gramofonilevy. Ennen teollisen muovin saapumista sellakkaa käytettiin huomattavasti nykyistä enemmän. Huonekalujen pintakäsittelyaineena sellakan käyttö harvinaistui huomattavasti 30- ja 40 -luvuilla, kun nitroselluloosalakka ilmestyi markkinoille.
Suomessa tuote kulkee myös nimillä lakkakirva ja lakkakilpikirva. Kellertävä sellakka kielii siitä, että aine on kerätty hyönteisten lähdön jälkeen kun taas myös värjäysaineena käytettävä punainen sellakka sisältää hyönteisten munia tai toukkia. Sellakka kerätään puunoksista, josta lakka erotetaan kuumennuksen avulla.
Tanskalaiset 50- ja 60 -luvun huonekalut eivät yleensä ole käsitelty sellakalla.
+ Plussat
Jotkut suosivat sellakkaa sen takia, että kyseessä on luonnosta peräisin oleva orgaaninen tuote.
– Miinukset
Ei aivan yhtä kestävä kuin teollisesti valmistetut lakat.
3. Puuöljy
Erilaisten puuöljyjen käyttö on vaihtoehto huonekalujen lakkaamiselle. Pelkkä öljyäminen jättää esimerkiksi teak-huonekaluun hieman erilaisen fiiliksen kuin lakkaaminen. Lopputuloksen voidaan sanoa olevan luonnollisempi ja itse käsittely on myös helpompaa sekä edullisempaa kuin lakkaaminen. On hyvä muistaa, että myös lakattuja puuhuonekaluja kannattaa öljytä jälkikäteen ylläpitävänä toimena.
Teak -huonekaluille suosittelemme käytettävän ”teaköljyä”, jota löytyy tavallisista rautakaupoista. Suosittelemme valitsemaan sisäkäyttöön tarkoitetun mahdollisimman vähän lisäaineita sisältävän teaköljyn.
+ Plussat
Ylläpito on helppoa ja nopeaa, koska vanhaa pintaa ei tarvitse poistaa. Puuöljy imeytyy puun huokosiin ja jättää luonnollisen vaikutelman. Öljytty pinta ei lähde lakan tavoin rakoilemaan. Edullinen ja riittoisa vaihtoehto.
– Miinukset
Ei kestä käyttöä yhtä hyvin kuin lakka ja on hankalampi pitää puhtaana. Esimerkiksi punaviini saattaa imeytyä läpi, jolloin lopputuloksena on laikukas puupinta. Öljyäminen tulee tehdä noin kolmen kuukauden välein, vaikkakin se on helppo ja nopea toimenpide.
4. Saippuointi
Saippuointi on tuntemattomampi ja erityisesti Tanskassa viime vuosisadan puolivälissä suosittu hienostunut pintakäsittelytekniikka. On hyvä tiedostaa, että saippuointia käytetään ainoastaan vaaleisiin puihin, kuten tammeen tai pyökkiin, ja se ei siis ole esimerkiksi teak-huonekalulle sopiva pintakäsittelytekniikka. Syynä tähän on se, että saippuointi ei korosta tummemman puun väriä samalla tavalla kuin lakka tai öljy.
Tanskassa saippuointi on ollut valinta, kun kyseessä on ollut hieman arvokkaammat mööpelit. Ainakin Niels Otto Møllerin ja Hans J. Wegnerin designtuoleissa on käytetty saippuointia yhtenä käsittelytekniikkana muiden rinnalla.
Saippuoinnissa käytetty saippua valmistetaan ”saippuahiutaleista”, ja se on saippuaa puhtaimmillaan ilman lisättyjä hajusteita tai kemikaaleja.
+ Plussat
Ympäristöystävällinen ja hellävarainen vaihtoehto. Itse käsittely voidaan huoletta tehdä vaikka keittiössä paljain käsin ilman huolta myrkyistä ja haitallisista kemikaaleista. Käsittelyn yhteydessä huonekalu tulee samalla myös puhdistettua! Saippuoinnin aikaansaama viimeistely on hyvin hillitty jättäen puun luonnollisen värin ja tekstuurin pääosaan.
– Miinukset
Esitellyistä käsittelyaineista kaikista herkin likaantumaan ja imemään tahroja puuhun. Tanskassa huonekalujen saippuointi on tehty perinteisesti osana suurempaa kodin siivousta. Saippuointi kannattaakin uusia jopa pari kertaa kuukaudessa.
Miten tunnistan huonekaluni alkuperäisen pintakäsittelyaineen?
Mistä sitten voi päätellä ( tai ainakin yrittää arvioida ) huonekalun alkuperäisen käsittelyaineen? Tätä varten huonekalun pintaa täytyy lähteä tutkimaan lähempää ja mahdollisesti varovaisesti poistamaan. Nyrkkisääntö on, että sellakka liukenee spriihin ja selluloosalakka tinneriin. Öljytyn huonekalun tunnistaa taas siitä, että puun pinnassa ei ole ”muovimaista” kerrosta. Saippuoidut puuhuonekalut ovat kaikkein haastavimpia tunnistaa.
Sellulosalakka
Lakattujen puuhuonekalujen pinnassa on ”muovimainen” kuori. Ajan myötä selluloosalakka kellastuu ja saattaa ”krakeloitua”, eli lohkeilla muodostaen pitsimäisen kuvion. Monet pitävät hienosti krakeloitunutta huonekalua komean patinoituneena, eli krakeloinnin vuoksi mööpeliä ei välttämättä tarvitse lähteä uudelleen käsittelemään. Kyseessä on makuasia!
Siinä missä sellakka liukenee sekä tinneriin että spriihin, selluloosalakka liukenee vain tinneriin. Aloita siis lakatun huonekalun pinnan tutkiminen aina ensin spriitä käyttäen. Tutkiminen kannattaa tehdä alussa hyvin varovaisesti jostakin huomaamattomasta paikasta tipalla spriitä esimerkiksi tops-puikkoa käyttäen.
Sellakka
Kaikkien lakattujen puuhuonekalujen pinnassa on ”muovimainen” kerros. Sellakan tunnistukseen voidaan käyttää apuna spriitä. Jos lakkapinta irtoaa spriillä, on huonekalu todennäköisesti käsitelty sellakalla, sillä selluloosalakka liukenee vain tinneriin.
Öljy
Öljytyn puuhuonekalun, jota ei ole lainkaan lakattu voi tunnistaa siitä, että pinnassa ei ole lainkaan ”muovi-/lasimaista” kerrosta puun päällä. Puu ikäänkuin erottuu selkeämmin. Silmä harjaantuu tähän kokemuksen kautta.
Saippuointi
Saippuointia voi olla hankala tunnistaa, sillä sen kevyt olemus muistuttaa kokonaan pintakäsittelemättömän huonekalun pintaa. Pinta on hieman pehmeän tuntuinen ja mattainen, ei lainkaan kiiltävä. Saippuointi voi olla alkuperäinen pintakäsittelymetodi vain jos kyseessä on vaaleapuinen (tanskalainen) huonekalu.
Entäs, jos en saa pintakäsittelytapaa selville?
Ylllä olevista neuvoista huolimatta joskus puuhuonekalun alkuperäinen käsittelytapa voi olla hankala selvittää. Vaikka alkuperäisen ilmeen kunnioittaminen ja vaaliminen on tärkeää, ei tähänkään kannata suhtautua liian vakavasti.
Pintakäsittelyaineen valintaan vaikuttaa myös oma henkilökohtainen mieltymyksesi. Jos et saa alkuperäistä käsittelytapaa selville, pohdi sen sijaan minkälaisesta lopputuloksesta itse pidät. Vaaleaan tanskalaiseen huonekaluun voi olla hauska kokeilla saippuointia, jos tavoittelet luonnollista lopputulosta. Jos taas teak-huonekalusi pinta on kovasti kulunut ja naarmuuntunutkin, kannattaa lähteä liikkeelle varovaisesti vanhan pinnan poistosta hiomalla tai siklaamalla. Tämän jälkeen voit pohtia haluatko lakata pinnan kiiltäväksi vai riittäisikö pelkkä öljy tuomaan värin paremmin esille.
Emme suosittele käytettäväksi huonekalujen kiillotusöljyjä, sillä ne sisältävät usein silikonia. Silikoni voi koitua ongelmaksi, jos huonekalu halutaan myöhemmin lakata tai öljytä.
Seuraavissa blogiteksteissä paneudumme erikseen eri pintakäsittelytekniikoihin ja aineisiin!
